LEIRIELÄMÄÄ KESÄLLÄ 2011

4. leiri

Alueleirit ovat vuoden 2011 osalta pidetty ja nyt sitten vaan odotellaan mielenkiinnolla ensimmäisiä tuloslistoja talven koitoksista. Valmentajan mielikuvissa on jos jonkinlaista järjestystä tehtynä edellisvuosien tapaan. Aina ennen ne ovat olleet kovasti pielessä, niin eiköhän tänäkin vuonna. Mutta saapi niitä kuvitella, kun kerran tuntuu taipumusta sellaiseen olevan.

Viimeisellä leirillä oli reilu kolmekymmentä leiriläistä. Jonkinlaista mielenkiintoa hiihtoon siis riittää. Olosuhteet olivat loistavat pienistä sadekuuroista huolimatta. Hiihtoputki on nyt niin hyvässä kunnossa huomioon ottaen syysloman aikaisen käyttöasteen, että en oikein muista vastaavaa lähivuosilta. Runsaasta muusta käytöstä huolimatta siellä on myös oikein hiljaisia hetkiä, kun vaan malttaa vähän tarkkailla. Keskiviikkona hiihdetty kilpailuvauhtinen sprinttikin saatiin hiihtää lähes tyhjässä putkessa iltapäivän hiljaisena hetkenä. Neljän hiihtäjän yhteislähdöt eivät pahimmassa ruuhkassa oikein onnistuisikaan.

Valmentajakurssi on myös suoritettu ja viisi uutta ykköstason valmentajaa valmiina uusiin haasteisiin. Tällä kertaa valmennustietouden tentti oli liitetty taskulamppusuunnistuksen rasteille tehtävien muodossa. Ensiksi siis piti löytää kysymys pimeästä metsästä voidakseen siihen vastata. Taskulamppu suunnistus suoritettiin kaikkien alueleiriläisten yhteisenä tapahtumana sekaparein. Noin vuorokausi ennen h- hetkeä annettiin pojille tehtäväksi etsiä itselleen pari kauniimman sukupuolen joukosta eli saisi suunnistaa pimeässä metsässä itseään paremmassa seurassa. Yksi pari taisi olla valmiina jo edellisiltä leireiltä ja kymmenkunta muodostui jonkinlaisen rohkaistumisen myötä. Vartti ennen lähtöä vielä pojilla huuli lensi kuin spitaalisten kesäjuhlilla mutta sitten iski kokovartalokipsi. Yksi tyttö tokaisi hyvin säälittävällä äänellä, että voi poika parkoja. Valmentajien oli ryhdyttävä lopuille parittajiksi. Omasta nuoruudesta on jo toki aika paljon aikaa, mutta muistini mukaan ihan noin vaikeaa se ei ollut. Tai sitten se johtui toisten pakottamasta tilanteesta, tahi oikea ykkössuosikki ei ollut paikalla. Rastitehtävin tuli runsaasti oikein hyviä vastauksia, vaikka ihan kaikki vastaukset eivät ihan suoraan ole luettavissa oppikirjoista. Esimerkkinä yksi kysymyksistä - kuka on mielestäsi paras suomalainen mies ja nais hiihtäjä ensi talven Tourilla. Toisena esimerkkinä rasti oli Pirkan hiihdon uralla ja kysymys kuului: Pirkan hiihtoa on hiihdetty vuodesta 1955. Kuinka monta kertaa maailman ympäri riittää kaikkien täyden matkan Pirkanhiihto suoritusten yhteenlaskettu kilometrimäärä. Oikeita vastauksia voi sitten mietiskellä kuka tahansa mielessään.  

Ensi vuoden leirielämään olen jonkin verran puuhastellut vaihtelua ja valottelin visioitani jo leirin päättäjäisissä. Alustavissa suunnitelmissa on ensimmäinen leiri kesäkuussa jossain päin pohjoista viikon vaellusleirinä ja toinen rullahiihtoleirinä Otepäässä heti heinäkuun alussa. Näihin kahteen leiriin otettaisiin mukaan myös muutama 16- sarjalainen talven tulosten perusteella.  Vastaavasti hoppisryhmään otettaisiin muutama 14-sarjalainen tulosten perusteella. Käsittelemme näitä asioita vielä kakkosalueen yhteistyöpalaverissa, mutta voi tähän jo ennakkoon ottaa kantaa evästyksenä tulevaan palaveriin. Toki myös muut mahdolliset ideat ovat tervetulleita. Vien sitten terveisenne perille.

-Eero-
___________________________________________________________________________________

3. leiri

Viime leirin jälkeen ennustamani flunssa-aalto oli tällä kertaa hyökyaallon kokoinen. Hs- ryhmästä se pyyhkäisi kolmanneksen ja vanhemmista jo yli puolet. Tai oikeammin poissaoloja oli sen verran mutta flunssa oli syynä vain pieneen osaan ja ainahan kaikki eivät viitsi edes ilmoitella. Nytkin jäi osa poissaoloista pimentoon ja se on tietenkin järjestäjien puolesta huolestuttavaa. Ennakkoilmoittautumisten perusteella pitää varata majoitukset sekä ruokailut ja sitten ovat vuoteet tyhjillään ja ruokapöydät kukuillaan ylimääräistä ruokaa.

Syksyn säät olivat taas jälleen kerran aivan loistavat ulkoliikuntaan, mutta mutta.... hirvikärpäsiä oli paikoin aivan hirvittävästi. Käytiin pieni patikka läheisellä suolla ja siellä niitä riitti suut ja silmät täyteen, yksi meni minulla korvaankin pöristelemään. Kirosin ääneen, että idästä ei ole tullut muuta hyvää kuin uusi päivä ja....Lada. 

Leirin yhteydessä toteutettu ykköstason valmennuskurssi saatiin myös valmiiksi teorian osalta ja viimeisen leirin osuudeksi jäi vielä salaisuuden verhossa oleva lopputentti. Runsas poissaolo valitettavasti verotti myös hyväksyttävästi kurssin suorittaneiden määrää. Jonkinlainen ymmärtämys harjoittelun ohjelmoinnista auttaa varmasti myös itse tekemisen tasolla ja olihan mukana myös kaksi itsensä valmentajaa. Allekirjoittaneen mielestä kaikkein hankalin valmennettava on juuri itsensä valmennettava.

Valmennussuhteet yleensäkin ovat useasti aika haastavia ja ehkä juuri siksi moni valmentaja tekee valmennustyötä suurella sydämellä. Työ on siis haastavaa mutta kaikesta huolimatta mielenkiintoista. Vertauskuvallisesti kuvailen urheilija - valmentaja seuraavasti, hyvin paljon viisautta sisältävillä sanoilla:

VALMENTAJALLA ON KÄDESSÄÄN LINTU

-JOS PURISTAT KÄTESI NYRKKIIN, SE TUKEHTUU

- JOS PIDÄT KIINNI LIIKA HELLÄSTI, SE LENTÄÄ TIEHENSÄ

-JOKA TAPAUKSESSA SE JOSSAIN VAIHEESSA PASKANTAA KÄTEESI!

Leirillä tahtoo päivät kulua leiriasioissa ja maailman tapahtumien seuraaminen jää siellä useasti aika pienelle. Niinpä sunnuntaina kotona syvennyin antaumuksella television ääreen urheiluruudun aikoihin. Ykkösuutisena oli Australian ralli. Siellä miehet ajoivat kilpaa kolme päivää henkensä kaupalla ja sitten viimeisen erikoiskokeen lähdössä annettiin kabinetti päätös tiedoksi siitä kuka saa voittaa. Iso johtaja puhalsi sikaristaan makeat henkisavut ja kertoi vaadittavista toimenpiteistä halutun tuloslistan suhteen. Voittaja ei tainnut olla rallin nopein kuljettaja ja vielä kolmospaikaltakin piti jättäytyä pois kymppisakista jotta tallin "ykköskuski" pääsisi pisteille. Vähän samanlaista se taitaa olla pyöräilyssäkin, ei tosin yhtä räikeästi. Miltähän se tuntuisi maastohiihdossa jos viidenkympin viimeisellä kilometrillä ohjattaisiin tietyn suksimerkin muutama kärkihiihtäjä ladun sivuun, jotta takaa joskus tuleva tallin ykköshiihtäjä saisi kristallipalloon mahdollisimman suuren pistepotin. Tämä vaan sen tähden, että samainen suksitalli saisi sitten tehdä suuren ja houkuttelevan mainoksen suksen ylivoimaisuudesta!

-Eero-

_______________________________________________________________________________

2. leiri

Toisen kerran

tänä vuonna olimme koolla Jämin maisemissa. Monelle oli kyseessä jo kesäloman viimeinen viikko ja loman loppuminen tarkoittaa tässä tapauksessa koulun alkamista. Koulun alkaminen taas tietää yleensä flunssakauden alkua, kun vallitsevat virus ja bakteerikannat kokoontuvat yhteen runsain joukoin tarjoamaan vaihtureita toinen toisilleen. Siitä on seurauksena lähiaikoina alkava nenäliinakauppiaiden kulta-aika. Näin ainakin, mikäli historia toistaa itseään. Toki monilla ennakoivilla toimenpiteillä on mahdollista estää tai ainakin rajoittaa em. syystä ilmaantuvien punanenien määrää.

Tämän leirin olimme vielä kaikki ikäluokat samanpituisella leirillä, mutta seuraavat otokset ovat Hopeasommalla vähän lyhyempiä.

Hiihtokausi lumella tuli myös avattua, kun lähes puolet harjoituksista oli hiihtotunnelissa. Lumi on tunnelissa tähän aikaan vuodesta todella liukasta joten saatiin aikaan vauhdikkaita harjoituksia. Elokuun alkupäivinä lumiolosuhteiden käyttö on vielä yleisesti ottaen aika hiljaista ja niinpä tälläkin kertaa saimme harjoitella lähes leiriläisten voimin. Toki siellä jokunen yksittäinen kävijä on aina polttariporukoista alkaen. Tälläkin kertaa oli yksi mieshenkilö punainen naisen nimellä nimetty sydämen kuva selässään kiertämässä kierrostaan. Kyseisen kaverin yli kahdenkymmenen vuoden tauko suksilla näkyi selkeästi pieninä teknisinä puutteina itse hiihtosuorituksessa, tai pikemminkin aiheutti äänekästä naurua. Huikean ja urhean yhden kierroksen saldona oli useita kaatumisia, joista pari melko näyttävän näköistä ja yksi katkennut sauva. Henkilökohtaisia fyysisiä vammoja ei onneksi tullut jollei niihin lasketa kolhua ylpeyteen tai hiljalleen tummuvaa takamusta. Vastaavanlaisen tilanteen takia kannattaa siis pitää tuotakin taitoa yllä fyysisestä kunnosta puhumattakaan. Leiriporukassakin jonkinlaista esiaviolliseen avioliittourheiluun viittaavaa aktiviteettiä aina vapaa-aikoina esiintyy ja jokusen osuman tuo Amor on allekirjoittaneen leirihistorian aikana onnistunut ampumaan. Osa nuolista on lipsahtanut aika tiukkaan ja välillä aiheuttanut vain pieniä nopeasti paranevia pintanaarmuja. Koskaan ei siis tiedä, missä tai milloin se tapahtuu!

Liukkaasta lumesta ja putken pienestä käyttöasteesta johtuen on tekniikan harjoittelu parhaimmillaan. Millainen sitten on täydellinen hiihtotekniikka, taitaa vielä olla keksimättä. Jatkuvasti tahtoo valmentajilla olla kuitenkin jotain huomauttelemista. Maastohiihdossa tosin ei jaeta tyylipisteitä vaan erot selvitetään tiimalasin kehittyneemmän version avulla joten jokainen voi käyttää itselleen parhaiten sopivaa sovellutusta. Tietenkin kannattaa ottaa huomioon, että miten pääsee eteenpäin nopeimmin mahdollisimman taloudellisesti.

Harjoituksellisesti monen urheilijan ohjelmassa koulun alku näkyy myös pienenä kevennyksenä tuntimäärässä, jotta kevyemmän jakson jälkeen saataisiin taas täysin akuin tähdätä entistä kovemmalla tsempillä pimeneviin syysiltoihin.

-Eero-

_____________________________________________________________________________

1. Leiri

Tervehdys aluevalmennusrintamalta!

Muutama kuukausi ollut aika hiljaista tällä kanavalla johtuen runsaslumisen talven aiheuttamasta kilpailujaksosta harjoituskausien välillä. Kuluvan suven harjoittelua on toteutettu jo pari kuukautta ja niinpä on saatu yksi leirikin pidettyä. Viime vuoden tapaan  koko kakkosalueen leiriläiset olivat yhtäaikaisesti koolla Jämillä neljän vuorokauden jotoksella. Jonkin verran ensimmäisen otoksen kokonaisvahvuutta verotti kesätyöt ja sairastelut. Hs- ikäisten osalla parilla ekalla leirillä on yleensä myös jonkin verran päällekkäisyyksiä ripareiden kanssa.

Juhannuksen seudun hieman viileämmän jakson jälkeen ulkoilman lämpötila nousi leiritunnelman mukana melkoisiin lukemiin. Jo avauslajina olleen testijuoksun aika oli kohtuullisen painostava olotila aiheuttaen osalla jopa huonovointisuutta juoksun aikana. Joka päivä oli hieman edellistä paahtavampi, kunnes perjantaina iltapäivällä alkoi taivas kipinöidä melko kovan paukkeen saattamana. Asiasta tarkemmin perillä olevat lähteet tiesivät kyseisen ilmiön olevan ukkosilmaa. Jokunen iso kipinä taivaalta osui aivan lähimaastoonkin katkaisten alueelta sähköt. Varsinaista leiritoimintaa sähkönpuute ei juurikaan haitannut, mutta keittiön puolella siitä tuli ylimääräisiä toimenpiteitä. Ruuanvalmistus on jotenkin riippuvainen juuri sähköstä ja niinpä piti perunoita lähteä keittelemään johonkin toimivan sähköverkon piiriin. Samoihin aikoihin aloitettavaksi tarkoitettu rullahiihtoharjoitus piti muuttaa myös sisätiloihin korvaavan harjoittelun muodossa, kun pihalla alkoi olla melko paksu kerros vettä ja näkyvyys rajoitettu. Samaiseen sääilmiöön liittyen lähialueella jokunen talous menetti myös talonsa katon voimistuneen ilmavirtauksen toimesta. Luultavimmin tämä leiri muistettaneen tuosta perjantain säätilasta parhaiten ulkoisten vaikuttimien osalta, vaikka jokaisen henkilökohtaiset muistot lienevät vielä kirkkaampia...

Hiihto on tunnetusti kestävyyslaji ja sen harjoitteluun ei ole juurikaan mitään uutta keksitty jatkuvista kovista yrityksistä huolimatta. Lähtökohtana onnistuneelle harjoittelukaudelle on riittävä lukema käyttötuntimittariin laadukasta ja monipuolista harjoittelua sopivassa suhteessa levon kanssa. Urheilijoiden kanssa käytyjen haastattelujen perusteella kaikilla on motivaatio kohdallaan ja se on ensimmäinen sekä myös tärkein osatekijä. Sen jälkeen voisi listata pitkän rivin muita tekijöitä, mutta ehkä perheen tuki olisi kakkosena. Tietenkin myös, lahjakkuus, olosuhteet, valmennus, ystäväverkosto, opiskelu/työ, resurssit yms. ovat tärkeässä roolissa. Aika monella löytyy taustalta jo myös henkilökohtainen valmentaja, joista ehkä noin puolella se on oma isä tai äiti.

KS ja nuorten ryhmällä on taas tänä vuonna ykköstason valmentajakoulutus leirien ohessa. Ykköstasolle on valmistunut uusi koulutusmateriaali, jonka ovat tehneet Antti Hagqvist ja Heikki Haapamäki toimien samalla kouluttajina valmentajakurssin osalta.

Alueleirityksen  valmennuspuolelle tuli Hs- ryhmään kaksi uutta valmentajaa runsaan osallistujamäärän saattelemana, Ville Oksanen sekä Heikki Haapamäki. Heikki toimii myös kakkosalueen aluekehittäjänä.

Väsyneen, mutta ah' niin onnellisen leiriryhmän puolesta

-Eero-

______________________________________________________________________________